Suihkunurkkaukset

Lasi on hyvin kestävä materiaali. Lasi ei muuta väriä, ei haalistu, kestää kosteutta. Jos sitä ei rikota mekaanisesti, voivat myös tulevat sukupolvet saada osansa tehdyistä töistä. Teoreettisesti lasi on olemukseltaan jähmettynyttä plasmaa mikä ajan myötä gravitaation vaikutuksesta valuu, mutta se ilmiö on huomattavissa vasta vuosisatojen kuluessa. (Esim. vanhojen kirkkojen ikkunalasit ovat alta paksuuntuneet.) Mutta myös tästä ilmiöstä johtuvien seurauksien välttämiseksi on omat teknologiset konstinsa. Koristeellisuuden ja yksityisyyden lisäämiseksi lasit himmennetään, päällystetään koristelukalvolla tai taustavärjätään. Viimeksimainittu toteutetaan lasin karkaisuprosessin yhteydessä erityisillä uuniväreillä. Turvakalvo pitää rikkoutuneen lasin koossa eikä mahdollisen onnettomuuden sattuessa sirpaleet paiskaudu levälleen. Nykyaikaisia lasirakennelmia on helppo huoltaa modernein välinein: ne voi päällystää esimerkiksi vettähylkivällä lasivahalla, jonka tuloksena kuivuneiden vesipisaroiden syntyminen estyy.